Norman Cook on levyttänyt musiikkia jo lähes 20 vuoden ajan. Hän on ollut useissa eri kokoonpanoissa, käyttänyt lukemattomia taiteilijanimiä, soittanut monia eri soittimia ja osoittanut taitonsa lukuisissa musiikkityyleissä. Hänellä on Top 40 -hittejä jopa kuudella eri nimellä. Kaikkein tuorein hänen aliaksistaan on myös kaikkein kuuluisin ja menestynein: Fatboy Slim. Tämä on Norman Cookin elämäntarina.

Quentin "Norman" Cook syntyi 31. heinäkuuta 1963 Bromleyssä, Englannissa ja kasvoi Redhillissä, lähellä Lontoota. Hän innostui ensin teininä punkista ja soitti jo silloin DJ:nä nuorisoklubeissa. Myöhemmin hänen kiinnostuksensa siirtyi mustien muusikkojen tanssittavaan musiikkiin. Normanin ensimmäinen bändi oli Disque Attack, jossa hän oli rumpalina ja solistina. Vuoden soittamisen jälkeen hän perusti koulukaverinsa Paul Heatonin kanssa uuden bändin, The Stomping Pond Frogs. Norman soitti siinä kitaraa. Yhtye kuitenkin hajosi, kun sen jäsenet muuttivat muualle mennäkseen collegeen, Norman mukaan lukien. Hän muutti Brightoniin, jossa alkoi tehdä DJ-keikkoja yökerhoissa käyttäen Ox-nimeä.

The Housemartins

Vuonna 1985 Norman sai puhelun Heatonilta, joka pyysi häntä uuteen bändiin nimeltä The Housemartins. Yhtyeen alkuperäinen basisti, Ted Key, oli lähtenyt ja Heaton halusi Normanin hänen tilalleen. Norman epäröi aluksi, sillä The Housemartins soitti brittipoppia ja hän itse kuunteli hip hoppia ja soulia. Lopulta hän kuitenkin suostui ja muutti Hulliin, jossa bändi toimi. Samalla hän vaihtoi Quentin-nimensä, jota oli aina inhonnut, Normaniksi. The Housemartins oli aiemmin soittanut Billy Braggin lämppärinä ja saanut tämän avulla levysopimuksen Go! Discs -yhtiöltä. Kun Norman tuli mukaan, he olivat juuri julkaisemassa ensimmäistä sinkkuaan, "Flag Day". Menestystä tuli välittömästi. Heidän kolmas singlensä "Happy Hour" kohosi brittilistan kolmanneksi ja listaykkösen he saivat "Caravan Of Love" -acapellabiisistä. Esikois-LP "London 0 Hull 4" nousi niinikään Top 10 -listalle ja yhtye pääsi keikkailemaan ympäri maailmaa. Toinenkin pitkäsoitto "The People Who Grinned Themselves To Death" tarjosi Top 20 -hittejä, mutta bändi hajosi pian sen ilmestymisen jälkeen. Ilmeisesti Normanin ja Heatonin välillä oli eripuraa yhtyeen musiikkityylistä. Norman halusi kokeilla dancea ja Heaton jazzpoppia. Vuoden 1988 lopussa julkaistiin vielä kokoelma-albumi "Now That's What I Call Quite Good".

Yhtyeen hajoamisen jälkeen Norman palasi Brightoniin ja alkoi tehdä musiikkia, josta itse piti, dancea. Hän oli jo ennen The Housemartinsia julkaissut DJ Megamix -nimen turvin "The Finest Ingredients" -kappaleen, joka oli ollut pienimuotoinen hitti. Nyt hän teki neljä kappaletta omalla nimellään: "Invasion Of The Estate Agents", "Blame It On The Bassline", "Won’t Talk About It" ja "For Spacious Lies". Niitä kaikkia hän käytti myöhemmin Beats Internationalin levyillä. Ne saivat jonkin verran huomiota musiikkipiireissä ja Norman pääsi aloittamaan remiksaajan uran, toimien yhä myös DJ:nä.

Beats International

Normanin seuraava yritys oli sekalainen ja vaihteleva kokoonpano nimeltään Beats International. Beats Internationalin musiikki käytti paljon sampleja muiden tuotannosta, kuten Fatboy Slim nykyään. Heidän debyyttialbuminsa oli nimeltään "Let Them Eat Bingo". Albumi antoi heille listaykkösen "Dub Be Good To Me" (S.O.S. Bandin "Just Be Good To Me" -biisin cover) ja pääsi itsekin Top 20 -listalle. Vuonna 1991 julkaistiin kakkoslevy "Excursion On The Version". Se ei kuitenkaan menestynyt, ja kun Normanin ensimmäinen vaimo vielä jätti hänet, Norman sai hermoromahduksen. Se kesti kaksi vuotta, jona aikana hän ei tehnyt lainkaan musiikkia, ellei oteta lukuun Smurffit-videopeliä, johon hän sävelsi musiikkia rahavaikeuksissa. Edes lääkärien määräämät masennuslääkkeet eivät auttaneet. Lopulta Norman löysi inspiraationsa uudelleen Robert Owensin biisin "I’ll Be Your Friend" ja ystäviensä tarjoaman ecstasyn avulla. Tällöin hän lakkasi välittämästä listasijoituksista ja muista sen tapaisista.

Toivuttuaan Norman perusti ystävänsä Ashley Slaterin kanssa Freak Powerin. Slater oli ollut mukana Beats Internationalin keikoilla ja toisella albumilla. Freak Powerin musiikki sai inspiraationsa 60-luvun psykedeelisestä musiikista ja 70-luvun funkista. "Drive Thru Booty" -albumi vuonna 1994 koostui pääasiassa materiaalista, jonka Norman oli alunperin tehnyt Beats Internationalin kolmatta levyä varten. Sen sinkkulohkaisu "Turn On, Tune In, Cop Out" saalisti itselleen listakakkosen sijan, kun Levi's nappasi sen mainokseensa. Vuoden keikkailun jälkeen ilmestyi toinen albumi "More Of Everything... For Everybody". Levy-yhtiö ei kuitenkaan uskonut levyyn, ja Freak Power kuihtui pois. Vuosina 1997 ja 1998 julkaistiin vielä kokonaan uusi kappale "No Way", mutta sitä ei seurannut kokonainen pitkäsoitto. Kokoelma-albumi julkaistiin kuitenkin vuonna 2000.

Freak Powerin ohella Norman teki vielä uuden albumin uudella aliaksella. Albumi oli "Pizzamania" ja alias Pizzaman. Levyn sinkut kuten "Trippin' On Sunshine", "Sex On The Streets" ja "Happiness" myivät mukavasti. Näinä aikoina Normanilla oli kiirettä, sillä hän levytti useilla muillakin nimillä (kuten Mighty Dub Katz, Fried Funk Food, Son Of Cheeky Boy ja The Feelgood Factor) ja perusti jopa oman levy-yhtiön, Southern Fried Records. Aluksi Norman julkaisi Southern Friedin kautta vain omia tuotoksiaan muilla nimillä, mutta nykyään se julkaisee useiden eri artistien musiikkia.

Vuonna 1995 Norman auttoi Damien Harrista perustamaan Skint Recordsin, jolle alkoi itsekin tehdä musiikkia, tällä kertaa big beatiä. Koska Loaded Records (jossa Harriskin oli työskennellyt) omisti Pizzaman-nimen, hän omaksui jälleen uuden aliaksen, Fatboy Slim. Aluksi koko nimi oli vain vitsi, jolla haluttiin auttaa Skint alkuun, eikä Norman edes suostunut myöntämään olevansa sen takana. Mutta sitten ensimmäinen sinkku "Santa Cruz" sai yllättäen paljon huomiota klubeilla. Uusia biisejä julkaistiin ja ne menestyivät hyvin. Lopulta Norman vetäytyi viikoksi levyttämään talonsa ullakolle, jolle oli antanut nimen The House Of Love. Tulos oli "Better Living Through Chemistry". Nimi viittaa amerikkalaiseen sloganiin 50-luvulta, jonka mukaan hyperaktiiviset lapset pitäisi rauhoittaa Valiumilla ja oli samalla kiitos The Chemical Brothersille, jotka olivat rohkaisseet häntä tekemään levyn. Albumi herätti paljon innostusta ja Normania pyydettiin usein DJ:ksi lontoolaisiin klubeihin kuten The Heavenly Social ja Big Kahuna Burger. Hän kyllästyi kuitenkin jatkuviin reissuihin välillä Brighton - Lontoo ja perustikin yhdessä Damien Harrisin ja Gareth Moneyn kanssa Brightoniin klubin nimeltä Big Beat Boutique, josta tuli big beatin uusi pyhäkkö. Fatboy Slimin musiikki herätti niin paljon huomiota, että Astralwerks Records otti hoitaakseen nimen kampanjoinnin Amerikassa, sillä Skint toimi vain Euroopan alueella. Tämä ja sopimus Sonyn kanssa auttoivat Skintiä huomattavasti.

Fatboy Slimin menestyksen innoittamana Norman teki uutta musiikkia myös vanhoilla aliaksillaan. Lisää mainetta toivat myös hittiremixit biiseistä kuten Wildchildin "Renegade Master" ja Cornershopin "Brimful Of Asha", joista viimeksi mainittu oli jopa listaykkösenä useita viikkoja. Molemmat hän teki täysin ilmaiseksi, mutta niiden johdosta hänelle alkoi sadella remix-pyyntöjä joka puolelta. Monista näistä hän kieltäytyi ja muun muassa Madonna, U2 ja Robbie Williams jäivät ilman remixiä.

Pian Norman alkoi kuitenkin työstää seuraajaa "Better Living Through Chemistry" -levylle. "You've Come A Long Way, Baby" ilmestyi vuonna 1998 ja se lopulta kiidätti hänet maailmanmaineeseen. Levyä myytiin yli neljä miljoonaa kappaletta ja se oli listaykkösenä ympäri maailman. Singlet kuten "The Rockafeller Skank" (lista 6), "Gangter Tripping" (lista 3) , "Praise You" (lista 1) ja "Right Here, Right Now" (lista 2) kuuluivat joka puolella. Fatboy Slim oli suurin brittiartisti USA:ssa.

Zoë & Norman

Norman tapasi Radio 1:sen haastattelussa Ibizalla TV- ja radiohahmo Zoë Ballin. He alkoivat seurustella ja menivät kihloihin ystävänpäivänä 1999. Liitto virallistettiin samana vuonna 22. elokuuta ja vuonna 2000 he saivat Woody-pojan. He olivat Brightonin julkkispari.

Fatboy Slimin kakkosalbumin valtavan menestyksen jälkeen Norman ei halunnut enää toistaa itseään, vaan tehdä jotain, jossa oli enemmän voimaa ja sielua. The Chemical Brothers suostuttelivat hänet ottamaan kolmannelle Fatboy-levylle vierailevia laulajia. Levyllä esiintyvätkin Macy Gray, Ashley Slater, Bootsy Collins ja Roger Sanchez. Ensimmäinen sinkku "Sunset (Bird Of Prey)" edusti hieman erilaista Fatboy Slimiä, mutta ylsi kuitenkin listakolmoseksi. Norman käytti kappaleessa samplea Jim Morrisonin "Bird Of Prey" -biisistä. Kaiken kaikkiaan "Halfway Between The Gutter And The Stars" (jonka nimikin kertoi Normanin tilanteesta) oli hyvin erilainen albumi, joskin mukana oli myös pari big beat -rymistelyä. Se ei ollut suuri myyntimenestys, vaikka toinenkin sinkku pääsi Top 10 -listalle, mutta Normania se ei haitannut. Ei hän muutenkaan nauttinut julkkiselämästä, vaan piti sitä stressaavana.

Vuoden 2001 heinäkuussa Norman järjesti ilmaisen Fatboy Slim DJ-keikan kotikaupunkinsa Brightonin rannalla. Tapahtuma onnistui loistavasti, ja sitä saapui seuraamaan 40 000 ihmistä. Seurauksena ilmestyi CD ja juhla järjestettiin uudelleen seuraavana vuonna. Big Beach Boutique II lempinimeltään Normstock II veti tällä kertaa 250 000 ihmistä Brightoniin, kun odotettu ihmismäärä oli ollut 60 000. Tuloksena kaupunki ruuhkautui täysin ja vaikka rantajuhla onnistuikin erinomaisesti, ei sitä voitu enää toistaa Brightonissa. Maaliskuussa 2004 järjestettiin kuitenkin kolmas Big Beach Boutique Rio de Janeirossa, Brasiliassa. Muitakin vastaavia keikkoja on suunnitelmissa.

Vuonna 2005 ilmestyi neljäs Fatboy Slim -levy ja ensimmäinen, jolla oli lyhyt nimi, "Palookaville". Uusi levy ei ollut pari biisiä lukuun ottamatta tuttua tanssittavaa Fatboyta vaan enemmänkin kotikuunneltavaa. Kappaleiden tyyli loittoni dancesta ja läheni rockia. Edellisen levyn tapaan mukana on useita vierailijoita kuten Lateef, Damon Albarn ja Bootsy Collins. "Palookaville" menestyi Fatboy Slimin albumeista huonoiten ainoastaan käyden pikaisesti listoilla. Tästä huolimatta promootiokeikat myytiin usein loppuun. Oman musiikkinsa uudesta rennomasta linjasta huolimatta Norman soitti yhä DJ:nä takuuvarmoja tanssikappaleita. Tälläkin hetkellä hän kiertää maailmaa keikkaillen.